Asumisneuvoja auttaa järjestelemään vuokrarästejä ja hankkimaan asukkaalle tarvittavaa tukea parhaimmillaan ennen kuin tilanne on kriisiytynyt. Hallituksen tavoittelema lakisääteistäminen takaisi, että neuvontaa olisi saatavilla kaikkialla Suomessa, mutta sote-uudistus mutkistaa kuviota.
Kun ihminen, joka on ajatellut tilanteensa olevan toivoton, saakin asiansa järjestykseen, koko hänen olemuksensa muuttuu.
Maura Tiuraniemen mielestä neuvonnan suurin hyöty on se, että apua tarvitsevat tavoitetaan ennen kuin ongelmat kärjistyvät. Kuva: Katja Tähjä.
Akseli Kiinteistöpalvelujen asumisneuvoja Maura Tiuraniemi näkee muutoksen esimerkiksi tarkistuskäynneillä sen jälkeen, kun kaoottiseen kuntoon päässeen kodin asukas on saanut apua roska- ja tavararöykkiöiden siivoamiseen ja tarvitsemaansa säännöllistä tukea arkeensa: ihminen on piristynyt, kuin uusi. Juuri se on Tiuraniemen mielestä palkitsevinta hänen työssään.
Tiuraniemen asiakkaat ovat pääasiassa Itä-Turussa asuvia yksityisten asuntojen vuokralaisia tai omistajia. Asunnon huonoon hoitoon puuttumisen lisäksi hän auttaa järjestelemään vuokra-, vastike- tai sähkölaskurästejä ja siten estämään häätöjä. Lisäksi hän selvittelee naapurien välisiä riitoja ja tukee asunnon hakemisessa tilanteessa, jossa hakija on asunnoton tai vaarassa joutua asunnottomaksi.
Vaikka onnistumisen ilot ovatkin palkitsevia, usein eniten mielessä pyörivät asiakkaat, joita Tiuraniemi on tavannut monesti mutta joiden ongelmaan ei ole vielä löytynyt ratkaisua.
Korona-aikana heitä on ollut aiempaa enemmän. Tiuraniemen mukaan erityisesti naapuririidat ja talousongelmat ovat korostuneet. Ihmiset viettävät enemmän aikaa kotona, ja elämäntilanne voi olla vaikea esimerkiksi työn menettämisen takia. Apua voi olla vaikea hakea tai edes ottaa vastaan.
“Asiakasmäärät eivät välttämättä ole lisääntyneet, mutta samoja asiakkaita pitää tavata useamman kerran ja heidän ongelmansa ovat pahempia.”
Monen toimijan yhteistyötä
Se, mitä asumisneuvonta käytännössä tarkoittaa, vaihtelee eri puolilla Suomea. Yhdessä kunnassa se on osa sosiaalipalveluja, toisessa ei. Jossain neuvontaa on järjestetty jo vuosikymmeniä, toisaalla sitä ei ole tarjolla lainkaan.
Asumisneuvonnalla ei nimittäin ole lakiperustaa – vielä. Nykyinen hallitus on kirjannut ohjelmaansa, että asumisneuvonnasta tehdään lakisääteistä.
Asumisneuvonnan tukeminen on kuitenkin kuulunut ARAn tehtäviin vuodesta 2008 lähtien. Käytännössä ARA on jakanut asumisneuvonta-avustusta ARA-vuokrakohteiden asukkaiden neuvontaan. Tänä vuonna avustus laajenee myös yksityisten vuokralaisten ja omistusasujien neuvontaan.
ARAn teettämän, vuonna 2019 julkaistun selvityksen mukaan noin puolessa asumisneuvontaa järjestävistä kunnista neuvontaa tarjoaa kiinteistöyhtiö tai asuntotoimi, ja tämä vastaa noin puolesta rahoituksesta. Kolmanneksessa kunnista neuvonta on vähintään osittain sosiaali- ja terveyspalveluiden vastuulla. Lisäksi neuvontaa järjestävät valtakunnalliset vuokrataloyhtiöt, järjestöt ja säätiöt.
Turussa asumisneuvontaa tarjoavat Akseli Kiinteistöpalvelujen lisäksi kaupungin kiinteistöyhtiö TVT Asunnot, Turun Ylioppilaskyläsäätiö TYS ja Turun Seudun Nuorisoasunnot ry. Lisäksi Turun kaupungin perhe- ja sosiaalipalveluissa oli asumisneuvoja, jonka työsuhde päättyi syksyllä 2021. Uuden asumisneuvojan rekrytointi oli tätä kirjoittaessa käynnissä.
Asumisneuvojan työhön kuuluu myös tyypillisesti yhteistyötä lukuisten eri toimijoiden kanssa: Tiuraniemi listaa esimerkiksi isännöitsijät, sosiaalityöntekijät, pelastustoimen, kotihoidon ja niin edelleen.
Asumisneuvontaa tarvitsevat ovat vuoden 2019 selvityksen mukaan usein jo valmiiksi sosiaalipalveluiden asiakkaita, mutta eivät aina. Tiuraniemen mielestä neuvonnan suurin hyöty onkin se, että apua tarvitsevat tavoitetaan parhaimmillaan ennen kuin ongelmat ovat kärjistyneet ja ohjataan sopivien palvelujen piiriin.
Tiuraniemi saattaa esimerkiksi olla ensimmäinen kontakti, jos ikäihmisen toimintakyky on heikentynyt, eikä tämä pysty enää huolehtimaan asunnostaan tai laskuistaan. Ikääntyneet ovat yksi ryhmistä, joiden avun tarve on viime vuosina korostunut.
Velkatilanteissa yksityiset taloyhtiöt, vuokranantajat ja asuntosijoittajat ovat Tiuraniemen mukaan valmiita tekemään hyvinkin joustavia maksusuunnitelmia.
"Kaikki haluavat välttää häätöä ja sitä raskasta prosessia. Se on sekä vuokranantajalle että vuokralaiselle tosi inhottava kokemus.”
Neuvonta maksaa itsensä takaisin
Häädöt käyvät myös yhteiskunnallisesti kalliiksi. Ympäristöministeriön vuonna 2011 teettämän selvityksen mukaan yksi häätö maksaa 5 000–20 000 euroa.
Asumisneuvonta maksaa itsensä takaisin, emme me sitä muuten tekisi, Kuronen toteaa. Kuva: Katja Heinämäki.
Asumisneuvojan ei siis tarvitse onnistua estämään kovin montaa häätöä vuodessa, kun säästöt ylittävät jo hänen oman palkkansa. Turun kaupungin palvelualuejohtajan Sirpa Kurosen mukaan näin on myös Turussa: asumisneuvonta maksaa itsensä takaisin. ”Emme me sitä muuten tekisi.”
Vuoden 2019 selvitykseen vastanneista asumisneuvontaa järjestävistä kunnista lähes 90 prosenttia katsoi järjestämisen olevan taloudellisesti kannattavaa. Häätöjen ja vuokravelan ehkäisemisen lisäksi rahaa säästyy kiinteistöjen kunnostuksesta sekä sosiaali- ja terveyskuluista.
Tästä huolimatta monet kunnat kokivat asumisneuvonnan rahoituksen olevan epävarmaa tai liian vähäistä. ARAn hankepäällikkö Sina Rasilaisen mukaan kustannusten perusteleminen on usein vaikeinta silloin, kun asumisneuvonta ei ole vielä vakiintunutta.
”Sen takia olen yrittänytkin aina kannustaa toimijoita hakemaan rahaa ja kokeilemaan tätä toimintamuotoa”, hän sanoo.
Toisaalta Kurosen mukaan asumisneuvonnan rahoitus ei ole Turun budjetissakaan läpihuutojuttu, vaikka asumisneuvontaa on järjestetty osin kaupungin pussista jo pitkään. Käytännössä kaikki asumisneuvonnan kehittämistyö ja laajentaminen on tehty ARAn avustusten tai muun hankerahoituksen tuella.
Sosiaalipalvelujen budjetit ovat valtavia, mutta liikuteltavan rahan osuus on pieni, Kuronen sanoo.
“Kohtuullisen kokoiset lisäsatsaukset eivät ole mitenkään erityisen yksinkertaisia.”
Hyvinvointialueen, kunnan vai ARAn tehtävä?
Lakisääteistäminen turvaisi asumisneuvonnalle ainakin jonkinlaisen rahoituksen, jos järjestämisvastuu olisi hyvinvointialueilla tai kunnilla. Toisaalta lakisääteistämistä valmistellut työryhmä toteaa viime vuonna julkaistussa loppuraportissaan, että valtionosuusjärjestelmän kautta rahoitusta ei voisi suunnata kuntiin, joissa asumisneuvonnalle on eniten tarvetta.
Työryhmän jäsenet eivät löytäneetkään lakisääteistämiseen yhtä mallia ylitse muiden. Hyvinvointialueen vastuulla asumisneuvonta siirtyisi kokonaan sosiaalihuoltoon, jolloin ennaltaehkäisevä työ vähenisi. Kuntavetoinen malli taas olisi siitä luonteva, että kunta päättää asuntopolitiikasta, mutta toisaalta se lisäisi kuntien tehtäviä, joita nimenomaan on pyritty karsimaan.
Kuviota mutkistaa sote-uudistus. Hyvinvointialueiden perustaminen on kesken, eikä Rasilaisella, Kurosella tai Tiuraniemellä kellään ole vielä käsitystä siitä, miten uudistus vaikuttaa asumisneuvontaan.
Työryhmän mukaan yksi vaihtoehto olisi määritellä asumisneuvonnan koordinointi laissa väliaikaisesti ARAn vastuulle, kunnes hyvinvointialueet ovat päässeet vauhtiin. Lausuntokierroksella suurin osa oli tämän kannalla.
ARA kannattaa lakisääteistämistä, ja Rasilaisen mukaan kuntavetoinen malli vaikuttaa tällä hetkellä parhaalta vaihtoehdolta. Hän katsoo, että mallia tavallaan testataan jo, kun ARAn asumisneuvonta-avustukset laajenevat kaikille asukasryhmille. Avustusten budjetti kasvaa samalla 900 000 eurosta kolmeen miljoonaan euroon, ja rahoitusosuuden yläraja nousee 35 prosentista 60 prosenttiin. Budjettikirjausten mukaan kyse on nimenomaan kunnille jaettavasta rahasta.
"Kyllä se minun mielestäni on vahva viesti siitä, että ajatellaan, että se on kuntien vastuulla”, Rasilainen sanoo.
Turun kaupungin Kurosta mietityttää, kykenisikö puhtaasti kuntavetoinen malli auttamaan asukkaita yhtä nopeasti ja tehokkaasti kuin nykyinen, jos se tarkoittaisi sitä, että esimeriksi Tiuraniemen kaltaisten, yksityisissä kiinteistöhuolto- tai isännöintiyhtiöissä toimivien neuvojien työ loppuisi. Kuronen kokee, että eri organisaatioissa työskentelevät neuvojat täydentävät toisiaan palvellessaan hieman eri kohderyhmiä.
Oikeastaan hän toivoo vain, että jos vastuu kirjataan lakiin, se tehdään selkeästi – ja että yhteistyö eri toimijoiden kesken jatkuu.
"Yhteistyön täytyy pelata ihan suoraan asumisen kenttään päin ja tänne, missä tehdään palvelupäätöksiä.”