Selvityshenkilö Hannu Rossilahti luovutti asuntoasioista vastaavalle maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselle marraskuussa 2015 ehdotuksensa uudesta 10 vuoden välimallista vuokra-asuntotuotantoon. Tiivistäen selvityshenkilön toimeksiantona oli luoda uusi vuokra-asuntojen rakentamiseen tarkoitettu malli, joka kiinnostaa erityisesti yksityisiä (lue: sijoittajapohjalta toimivia) vuokra-asuntojen rakennuttajia.
Tutustuin selvityshenkilön laatimaan asuntorakentamisen välimallia koskevaan ehdotukseen tuoreeltaan sen julkistamisen jälkeen. Minulle jäi vaikutelma ehdoiltaan varsin anteliaasta mallista. Selvityshenkilön raportti herätti minussa myös paljon kysymyksiä.
Yksityisille toimijoille malli onkin lähes jättipotti – lyhyet ja keveät rajoitukset ja kohtuullisesti valtion tukea. Yksityisiä vuokratalojen omistajia ollaan hellimässä selkeästi paremmilla ehdoilla ja lyhyemmillä rajoitusajoilla. Ehdotetussa välimallissa tuen ja rajoitusten suhde on selkeästi parempi kuin 40 vuoden korkotukijärjestelmässä. On sinänsä tärkeää, että uusia vuokra-asuntoja rakennuttavia toimijoita pyritään saamaan kiinnostumaan vuokra-asuntojen rakennuttamisesta. Tätä ei voi kuitenkaan tehdä niin, että uuden välimallin ja 40 vuoden korkotukimallin kesken valtion tuki ja rajoitukset eivät ole verrannollisia.
Ei ihme, että useampi sellainen vuokraasuntojen tuottaja, joka ei ole enää useaan vuoteen rakentanut 40 vuoden korkotukimallilla vuokra-asuntoja pysyväisluonteiseen käyttöön, on innoissaan mallista. Ja toki, sehän on selvityshenkilön tarkoituskin varmasti ollut – luoda malli, jolla oikeasti syntyy uutta vuokra-asuntotuotantoa. Tässä selvityshenkilö vaikuttaa onnistuneen. Hölmöintähän olisi ollut, että selvityshenkilö olisi tehnyt ehdotuksen mallista, jonka kaikki olisivat tyrmänneet heti sen julkistamisen jälkeen.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että välimalli ja kohtuuhintaisuus eivät oikein mahdu samaan lauseeseen – ainakaan, jos minulta kysytään. Ei välimallin kohteissa ne pienituloiset palkansaajat tai työttömät tule asumaan, maahanmuuttajista puhumattakaan.
Selvityshenkilön toimeksiantona oli laatia uusi korkotukimalli, mutta samalla valtiovalta unohti toimeksiannosta asuntopolitiikan kokonaisuuden tarkastelun. Malli jääkin tästä syystä irralleen kokonaisuudesta. Olisi kannattanut miettiä miten välimalli ja sen ehdot vaikuttavat muihin järjestelmiin – ennen kaikkea 40 vuoden korkotukijärjestelmään. Vaikka onkin hienoa, että valtiovallalla ja poliitikoilla riittää intoa kehitellä uusia malleja, pitäisi kuitenkin samalla muistaa huolehtia kaikkein pienituloisimpienkin asuttamisesta kohtuulliseen hintaan, kutsutaan sitä nyt peruskauraksi.
Miten peruskauran käy?
Peruskauraa tehdään 40 vuoden korkotukimallilla. Sillä järjestelmällä huolehditaan kohtuuhintaisten, valtion tukemien vuokra-asuntojen tuottamisesta ja pienituloisten asuttamisesta.
On selvää, että toteutuessaan ehdotetussa muodossa välimalli vaarantaa 40 vuoden korkotukijärjestelmän käyttöä selvästi, jos 40 vuoden korkotukijärjestelmälle ei tehdä mitään. Korjaamistahan siinä järjestelmässä riittää – selkeimmät epäkohdat ovat lainanlyhennysten liiallinen takapainotteisuus edelleen, korkotuen keston lyhyys ja korkotuen muut (huonot) ehdot. Järjestelmän huonot ehdot ovat rapauttaneet järjestelmän käyttöä, ja samalla vaarantanut kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon rakennuttamisen. Nyt kun vuoden 2016 alusta ja sen jälkeen hyväksytyissä korkotukilainoissa omavastuukorko on palannut takaisin 3,4 %:iin, on valtion ainoaksi tueksi tällä korkotasolla jäämässä valtion täytetakaus. Mallin rajoitukset ja ”tuki” eivät ole tasapainossa.
Ongelmana ei ole niinkään rajoitusten pituus, vaan tuen vähyys. Ei ole oikein, että 40 vuoden korkotukimallissa on pidemmät rajoitusajat, mutta huonommat ehdot kuin ehdotetussa välimallissa. Onkin ehdottoman keskeistä, että 40 vuoden korkotukimallin ehtoja parannetaan. Tätä tosin edellyttää myös EU:n valtiontukisäännöksetkin – jos välimalli otetaan pysyvään käyttöön selvityshenkilön ehdottamin ehdoin, välimallin ja 40 vuoden korkotukimallin välinen rajoitusten ja tuen keskinäinen suhde ei ole lähelläkään tasapainoa.
Ei myöskään kannata unohtaa, että 40 vuoden korkotukijärjestelmään on jo tehty tiukennuksia ja lisää on vielä suunnitteilla. Eduskunta on vast’ikään hyväksynyt omakustannusperiaatteen tiukennuksia koskevan lakipaketin ja valtion tukemiin vuokra-asuntoihin on palautumassa tulorajat Helsingin ja Tampereen seudulla. Lisäksi hallitus kaavailee määräaikaisten vuokrasopimusten käyttöönottoa valtion tukemissa vuokra-asunnoissa. Voi kysyä, ketkä tekevät enää 40 vuoden korkotukijärjestelmällä niitä kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja, kun mallissa byrokratiaa lisätään ja ehdot ovat huonot?
Uskon vakaasti, että valtion asuntopolitiikan tavoitteena ei ole 40 vuoden korkotukijärjestelmän hautaaminen. Nyt onkin syytä hoitaa asuntopolitiikan kokonaisuus toimivaksi ennen kuin on liian myöhäistä!